lauantai, 28. heinäkuu 2012

Tarina jatkuu...

Noniin. Uusi blogi on luotu. Se odottaa teitä

 

Täällä

 

Tervetuloa!

torstai, 26. heinäkuu 2012

Mitähän sitten...

Tänään pääsimme vihdoin takaisin kirjoittamaan blogeja,  me kaikki vuodatuksen bloggaajat. eilen tuli kuitenkin uutinen, joka veti monelta suut alaviistoon:

"

 

Vuodatus.net
Tilannepäivitys #5: Nyt alkaisi näyttää siltä, että huomenna päästään vihdoinkin takaisin linjoille. Tänään vielä tarkistellaan juttuja ja lämmitellään systeemejä huomista varten.

Huonot uutiset ovatkin sitten huonoja. Datanpalautusfirmalta tuli tieto, että kuvapalvelimen kovalevy on täysin menetetty. Saatavilla on vain epäsynkassa olleen kakkoskovalevyn kuvat sekä kaapista löytyneen vanhan backup-kovalevyn kuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet (aikaisemmin mainittu puolitoista vuotta oli virheellinen tieto).

Ne käyttäjät, jotka ovat ostaneet lisätilaa kuville ja joita tämä koskee saavat myöhemmin lisäinfoa sähköpostiin, kunhan saamme selville, millaista hyvitystä meidän on tästä mahdollista antaa.

Olemme äärimmäisen pahoillamme tapahtuneesta.
"

 

Omalla hallintasivullani kuvakansioissa on jäljellä kokonaista kuusi kuvaa, nekin helmikuulta 2009. Kaikki, siis aivan kaikki muut kuvat ovat kadonneet. Onhan ne kuvat omalla koneella ja ulkoisella kovalevyllä, mutta blogissa ei ole yhtään mitään. Kuten huomaatte, täällä on aika autiota...

Jahka tästä toivun, niin täytyy alkaa miettiä, että kuinka kummassa tästä jatketaan. Oma blogi  tuntuu vieraalta, kun kaikki kuvat ovat poissa. mitä on puutarhablogi ilman valokuvia? Ei yhtään mitään. 

höh.

lauantai, 16. kesäkuu 2012

Terveisiä kesäpuutarhasta!

Kaksi viikkoa jo Pikkupuutarhurin kesälomaa takana. Aika on huiskahtanut kuin siivillä. On ollut paljon kaikenlaista puuhaa.

Puutarhassa tapahtuu kokoajan, ja kameraan on jälleen kertynyt kuvia vaikka kuinka. Koitan kovasti miettiä, olisiko minulla jotakin uuttakin näytettävää, ettei aina vain näitä samoja talonpoikaispionin nuppuja, kuten joka vuosi tähän aikaan. 

Vaikka ihaniahan nuo ovat, pionit, ja niiden nuput. Tuo talon vanha pioni, Rosea plena, on kotiutunut uuteen kukkamaahan hyvin, ja jokaisessa siirtopalassa on nuppuja.

Kuljen monta kertaa päivässä uuden kukkamaani viertä. Siinä kasvaa kaikenlaista ihanaa.

Tässä kuva kukinnasta reilu viikko sitten, samalta kuvauspäivältä kuin tuo pionin nuppu. Laukat siinä aloittelevat, jumaltenkukka alareunassa kukkii, kevätesikot lopettelevat kukintaansa, ja lemmikit kukkivat myös.

Sama kuvakulma eilen: Lemmikit kukkivat tosi pitkään ja niitä on ihanasti muiden kukkien taustalla. Ukkolaukat ovat komeita, niiden varret ovat vähän lyhyempiä kuin viimevuonna. Täytyy varmaan lannoittaa niitä vähän lisää. Pioni ja siniset iirikset tuovat ihania sävyjä mukaan väribalettiin. Jumaltenkukka on jo kuihtumaisillaan. Onko kenelläkään kokemusta, saisiko siitä kerättyä itäviä siemeniä?  Pian kukkivat myös päivänkakkarat, lehtoakileijat ja varjoliljat.

Ensimmäinen avautunut pionin kukka. Kun kaikki nuput aukeavat, koko penkki näyttää hienolta, sillä pioneita kasvaa monessa kohdassa. (kun vain saisi aikaiseksi tehdä kivireunuksen ja kanttauksen loppuun...)

Tässä (alla) vielä toinen kuva samasta kohtaa. Tämä on tällä hetkellä paras kohta penkissä, se on täysin valmis ja täynnä kasveja, muissa kohdissa on vielä muutama kolo...

Kukkamaan takana alkaa pian kukkia lumipalloheisi vasemmassa reunassa. Tuossa missä nyt kukkii koiranputki, pitäisi kasvaa mustilanruusu, se vain on vähän matala, eikä kuki vielä, joten annan koiranputkien tässä vaiheessa toimittaa kaunista taustakasvin tehtävää. Koiranputken toisella puolella juhannusruusu kasvattaa nuppujaan. Vasemmassa reunasssa siis koiranputki, sen vieressä leveä heinämäinen kasvi on keltakurjenmiekka, jossa näkyy myös olevan nuppuja ensimmäisen kerran. Takana näkyy ihan tavallinen ojakellukka, joka mielestäni sopii hyvin laukkojen kanssa. Tuo vihreä massa keskellä kuvaa on siis akileijoja, varjoliljoja, leimua, päivänkakkaraa, palavaa rakkautta muunmuassa. Alhaalla oikealla sammalleimumätäs toimittaa reunuskasvin virkaa. Kun sammalleimu lopettelee, aloittaa verikurjenpolvi kukintansa.

Lumipalloheisin kukinto on kaunis kun se ei ole vielä ihan täydessä kukassa. Pensaat ovat virkeän näköisiä. Siirsimme ne tuohon puolivarjoon täysin paahteisesta paikasta, ja kirvat näyttävät vaivaavan sitä nyt paljon vähemmän.

Nämä iirikset ovat eräältä paikalliselta ruusuihmiseltä saatuja. Nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa, vaikka olen saanut ne jo useampi vuosi sitten. Edellisessä paikassaan kasvimaan reunuspenkissä ne eivät viihtyneet, mutta nut uudesssa kukkamaassa kuohkeassa maassa ne näyttävät silminnähden paremmilta.

Ymmärrän taidemaalari Claude Monet:a, iiriksiin on kyllä helppo hullaantua. voivoi. Mihinkähän paikkaan alkaisin keräämään erilaisia kurjenmiekkoja?

---------

Vaikka kyllähän minulla olisi yksi paikka, johon oikeastaan voisi tehdä iiriskokoelmankin. Meillä nimittäin oli tässä päivänä muutamana kaivuri kuljettajineen vähän kaivamassa sitä sun tätä. Pääasiallinen puhde oli kaivaa meidän puoriin  (aittaan) rakennetulle pihasaunalle väylä vesiputkelle navetan nurkalla olevalta vanhalta porakaivolta. Siinä samalla maasta nousi ihan mahdoton määrä upeita kiviä. Minä olin heti tikkana paikalla ilmoittamassa, että nuo kivet tulevat kaikki käyttöön, ja niinpä kaivurikuski asetteli kivet ohjeideni mukaisesti vanhan vuohenputken valtaaman kukkapenkin paikalle ja vähän muuallekin, jostain haalimme kaikenlaisia suodatinkankaita kivien alle, jotteivät vuohenputket heti puske kivien koloista. (sain siis vuohenputkikukkapenkkiprojektini päätökseen nopeasti, kun tiesin kaivurin tulevan ja osa kivistäkin oli jo tiedossa) Tähän tulee suojaistutus, jotta saunan terassilla saa olla rauhassa kylätien kulkijoilta. Siihen tulee erilaisia havuja, riippapihlaja, tuohotuomia, luumuja ja kaikenlaisia kivikkkokasveja. Jee. Saan kuin saankin ikioman kivikkotarhan!!

-----------------

Laitetaanpas sitten tämmöinenkin kuva. Tässä on mielestäni onnistunut varjopaikan istutus. Tämä alue on lähes koko päivän varjossa talomme kuistin vieressä pohjoispuolella. Tarkoitus on tehdä samanlainen istutus myös toiselle puolen kuistia, mutta tämän tein ensin, kun tämä on pihaan päin. Istutuksen ja talon väliin on vielä tulossa sorakerros, joka sitten saa koko homman näyttämään hienommalta. 

Valitsin tähän istutukseen kasveja, jotka kestävät katolta tulevan lumen painon, ja jotka pärjäävät karussa maassa. Taustalla on kotkansiipisaniaisia, jotka eivät ole vielä ihan täysikokoisia. Saniaisten edessä on pallohortensia, jonka voi leikata alas jos versot vaurioituvat lumen painosta. Lisäksi tässä kasvaa sormivaleangervoa, isoraitakuunliljoja ja syysvuokkoja. Valkoinen mattomaisesti leviävä ihanuus on tuoksumatara, se onkin ihan verraton maanpeittokasvi varjoon.

Tälläistä tällä kertaa. Muistakaa ihmetellä kaikkia puutarhan ihmeitä!

Tässä vielä kuva koiranputkesta läheltä. Näyttää, kuin pienet kukat tihkuisivat mettä yli äyräiden.

Ihanaa kesää kaikille!!!

tiistai, 5. kesäkuu 2012

Sadetta ja downshiftingiä


Ihanaa kun viimein saatiin sadetta! Kyllä sitä jo kaivattiinkin! Ulkona on taas aavistuksen verran mukavampi olla ja hengittää.

Otin kuvan tästä ojakellukasta ihan vartavasten havainnollistamaan sitä jokapuolella olevan siitepölyn määrää; kukan nukkapinnassa pöly erottuu selvästi.


Lätäköistäkin näkee jotain todisteita siitepölyn määrästä.


Pikkupuutarhurilla on alkanut kesäloma, ja olemme laskeutuneet lasten kanssa loman viettoon, ja alkaneet hidastamaan elämää. Aloittaneet siis sen suositun downshiftingin.

Pikkuapulainen osaa elämän hidastamisen kuin luonnostaan. Lätäkköleikit eivät nimittäin ole mitään kiireisen ihmisen hommaa. ;Meidän tontilla parhaat lätäköt tulee pihatien päähän portin luokse. toisessa päässä pihatietä, varastorakennuksen edessä on kivikasa, noin 25 metriä noista lätäköistä. Pikkuapulainen kulki edestakaisin noiden lätäköiden ja kivikasan väliä, haki kasasta aina yhden kiven, kuljetti sen lätäkköön ja hyppäsi vielä varmuudeksi päälle, jotta kivi varmasti uppoaa.


 Minulle kiireettömyys sopi hyvin, ehdin samalla kuvata kukkamaata kaikessa rauhassa, välillä kävin vain katsomassa kivien upottamista lätäkköön.

Taas tulee näitä pisaraisia kuvia pari.





Yhdessä lemmikkimättäässä mummon perintöarovuokot kasvattelevat nuppujaan.


Lupailin kukkamaani lemmikkimerestä kuvaa. tässä yksi. Siinäkään ei ole kukkamaa  edustettuna, mutta kait siitä jonkun käsityksen saa. kuvassa näkyy myös hyvin, kuinka osa penkistä on auringossa ja osa varjossa. Lemmikit on kyllä niin ihania, niitä saa kukkamaassani olla vaikka kuinka!


Lemmikinkukkahunajaa tilauksessa?


Viimeviikolla laitoin kukkapadan kesäkuntoon. Tällä kertaa en ostanut kesäkukiksi muutakuin orvokeita ja lumihiutaleita.  Muut kukat ovat perennoja, purppurakeijunkukkaa ja nyppykurjenpolvea, keskellä kasvaa kärhö. Perennan taimet ovat melkeimpä halvempia kuin kesäkukat, ja perennoista on iloa myöhempinäkin vuosina, kukkapenkissä tai uudelleen istutettuna seuraavana keväänä kukkapataan. Talveksi ne täytynee jokatapauksessa siirtää maahan jotta ne talvehtisivat paremmin..


Kirsikat kukkivat täyttä häkää. Toivottavasti ennen sateita olleet hallayöt eivät pilanneet kukintaa.


Norjanangervot kukkivat myös, niiden kukat ovat suloisia.


Voikukatkin kukkii jokapaikassa. Ja puutarhakoira tekee omia juttujaan.


Ihanaa kesäkuuta kaikille!

tiistai, 29. toukokuu 2012

Sadetta odotellessa


Odotan että alkaisi sataa. Kaikki paikat on täynnään  koivun siitepölyä, kukkapenkkien kaikki kasvit ovat keltaisen pölyn peitossa ja koko perheen voimin olemme saaneet nauttia siipepölyallergian oireista. Sade tekisi niin hyvää. Ulkona olisi taas mukava hengittää vähän aikaa, ja kaikkialle tunkeva keltainen pöly peseytyisi pois. Sade helpottaisi myös kukkien siirtoprojektia, kun kaikkea ei tarvitsisi erikseen niin kovin kastella.

Viimeksi kun satoi, pari viikkoa sitten, kiersin puutarhassa kuvaamassa. Vesipisaroiden koristelemia kasveja on vaikea vastustaa. Kamerasta löytyi muutama vesipisarakuva, jotka tekee mieli laittaa tännekin siltä varalta, että muuten unohtuisi miten kaunista kaikki on sateen jälkeen.

vesipisaroita lupiinin lehdillä


Akileijan lehdet ovat vahapintaiset, ja vesipisarat kierivät pitkin poikin..


Valkovuokon viimeiset kukat torkkuvat sadesäällä.



On kyllä kuitenkin ollut ihanaa, kun on ollut lämmin. Jopa minä olen tarjennut hetken teepaita päällä.

Etupihalla meillä oli vielä ennen ruohonleikkuuta voikukka- lemmikkimeri. Jotenkin pihalla on herttaisen näköistä silloin kun voikukat ovat täydessä kukassa.


Päätin kuitenkin istahtaan ruohonleikkurin selkään ja huristella etupihan nurmikon lyhyemmäksi. Muuten meillä olisi kohta joka paikka täynnä voikukan siementaimia.

Pienen tammen ympärille jätin ihanan heleät lemmikit kasvamaan. Piha näyttää seesteiseltä kun ruoho on lyhyt ja tasainen.


Tosin seesteisyydestä ei ihan vielä voida puhua, jos otetaan lukuun tämä pienenpieni projekti tuossa pihatien toisella puolella..


Tämä on siis se vuohenputken valtaama kukkapenkki, joka on ollut paikallaan ennen kuin me muutimme taloon. olen päässyt perkuutyössä noin puoleen väliin. Penkistä on noussut kymmenkunta ritarinkannusta, mukulaleinikkiä, kyläkurjenpolvea, keltamataraa, syysasteria, tummatulikukkaa,rusopäivänliljaa, siperiankurjenmiekkaa, palavaa rakkautta ja idänunikoita. Sekä tietysti joka lapiollisella mittavat määrät vuohenputkia.

Tekee mieli tämän hävityksen keskeltä hetkeksi palata takaisin tuonne toiselle puolelle pihatietä, tuonne ylhäällä näkyvän tammen taakse, uuden kukkamaan luo...

Siellä kukkii muun muassa tulppaani. Kokonaista kolme kappaletta tulppaaneja on jäljellä siitä suuresta tulppaaninsipuli määrästä, jotka syksyllä istutin.


Myyrät ovat pitäneet pitoja kukkapenkkini uumenissa, ja myös viimekesäiset värililjat ovat kahta lukuunottamatta joutuneet niiden tihulaisten ruokapöytiin. Ainoastaan African queen ja tiikerililja ovat saaneet olla rauhassa, jopa kaikki talon vanhaa perua olevat ruskoliljat ovat hävinneet. Harmi!   Liljoja oli ihan välttämättä hankittava lisää, vaikka ne myyrille maistuivatkin. Viimekesänä hankin niitä ensimmäistä kertaa, ja olin saman tien myyty. Ensiviikolla tulee liljatilaus, ja sitten syyskesällä näette mitä olen istuttanut.  Täytyy laittaa istutuskuoppaan kanankakkaa ja valkosipulin kynsiä myyrien karkoittamiseksi.

Oli siellä kukkamaassa muuten toinenkin kylmänkukkanen, sittenkin. Olin vain istuttanut sen eri paikkaan kun muistin. Muistelin myös että se olisi sininen, mutta eipä ollutkaan. Tällä puutarhurilla taitaa vähän muisti pettää.


Viime vuonna istuttamani jumaltenkukka on komistunut vuodessa huimasti.


Pääsävyinä tulppaanien puuttuessa (joita oli ainakin kolmenlaisia) on erilaiset perennojen nuoret versot sekä heleät kevätkesän sävyt keltainen ja vaaleansininen; lemmikeitä ja keltaisia kevätesikoita on tasaisesti koko kukkamaan pituudelta. (Täytyykin ottaa kokonaisuudesta kuva tänne blogiinkin...)


Siirrytäänpä sitten toisenlaisiin tunnelmiin. Pikkupuutarhurin kanssa löysimme kirpputorilta täydellisen astiaston leikkimökkiä varten. Niillä on jo pidetty monet mehukutsut ystäville.


Kasvimaalle olemme pikkupuutarhurin kanssa esikasvattaneet erilaisia kurpitsoita, kaaleja ja maissia.

Pikkupuutarhurin kesäloma alkaa vajaan viikon kuluttua, ja lomalle on kaikenlaista puuhaa tiedossa.



Nyt on luvattu taas hieman viilenevää ja vähän sadettakin. Nautitaan kuitenkin alkavasta kesästä, sateella tai ilman!

ps. olen saanut tunnustuksia ja haasteita, iso kiitos niistä. Palaan niihin tuota pikaa, kunhan keksin haastaviin kysymyksiin hyvät vastaukset. :)